Taijin historiaa
Legendan mukaan taijiquanin perusharjoitukset kehitti Hubein maakunnassa Wudang-vuorella 1300-luvulla asunut taolainen pyhimys Zhang Sanfeng. Toinen myyttinen taijiquanin oppi-isä oli Wang Zongyue, joka eli 1500-luvulla. Historiallisen aineiston valossa taijiquanin syntyvaiheet sijoittuvat Henanin maakuntaan Chenjiakou-nimiseen kylään, jossa 1600-luvulla Chen-suku harjoitteli nyrkkeilytyyliään. Monet pitävätkin Chen Wangtingiä (1580–1660 tai 1600–1680) taijiquanin varsinaisena kehittäjänä. Chen-suvun nyrkkeilytyylin varhaisimpien muotojen sanotaan olleen lähellä Shaolin-luostarissa kehitettyjä nyrkkeilytyylejä. Pitkään taijiquan oli vain harvojen tuntema taistelutaito ja Chen-suku opetti taitoaan vain perheenjäsenille.
1800-luvulla tiettävästi ensimmäinen Chen-suvun ulkopuolinen, joka oppi taidon oli Yang Luchan (1799–1872). Hän tuli tunnetuksi taitavana nyrkkeilymestarina ja hänet kutsuttiin keisarin hoviin opettamaan keisarin henkivartijoita. Yang opetti taitonsa pojilleen, joista toinen, Yang Jianhou (1839–1917) välitti taidot edelleen omalle pojalleen Yang Chengfulle (1883–1936).
1900-luvun alusta taijiquania on opetettu avoimemmin. Tällöin lajia levittivät laajemmalle muun muassa Yang-suku ja erityisesti Yang Chengfu. Hän opetti Pohjois- ja Etelä-Kiinassa ja monet hänen oppilaansa jatkoivat hänen opetustyötään.
|